Hiljaista.

Ei ole vaikea arvata miksi en oo kirjoittanut. Taas psyykkinen väsymys ja masennus on vieneet voiton,en oo jaksanut avata läppäriä n.viikkoon. Kännykkä,pleikkari ja tabletti on saaneet enemmän huomiota. Jotenkin ahdistaa aina tulla tänne blogiin kirjoittamaan mun voinnista,koska se on aina yksi ja sama. Positiivistakin löytyy,oon nimittäin h*lvetin ihastunut. En sano siitä vielä mitään,katsoo nyt mitä tästä tulee ja jaksaako kyseinen ihminen mua katsella :-D Meillä on kuitenkin samanlainen huumorintaju ja kokemuksia mielenterveyssairauksista.

Olin viime keskiviikkona äipän kanssa mun siskolla yötä,tehtiin pizzaa ja mustikkapiirakkaa. Mä viihdyn maalla,varsinkin kun siellä on ihania huskyja ja kisuja. Eläimet on terapeuttisia,toivon et tänne meidän talollekin saisi jonkun esim. kanin tai akvaarion. Olin myös Sonyan (Somppu lempinimeltään,yksi huskyista) kanssa pitkällä lenkillä. Meidän lenkkeily meni vähän uuvuttavaksi,kun ajattelin että mennään nyt tästä metsän kautta takaisin isolle tielle,no seuraavaksi oltiin melkein eksyksissä ja Somppu ihmetteli mihin oikein oon sitä viemässä! Rämmittiin koiran kanssa ojissa ja sitten oli korkeaa heinikkoa. Lopulta päästiin soratielle ja päätin,että en lähde enää kiertämään reittiä,varsinkaan koiran kanssa. Voi raukkaa ♥

Muokkasin vähän Kerman simmuja >:D

Mä yritän nyt vähän tsempata tän bloggaamisen kanssa. Nähdään!