torstai 2. heinäkuuta 2015

Millainen mun nuoruus oli!

Pakko sanoa ekaksi,että en ole ikärasisti enkä yritä paasata kenellekkään näistä asioista mitä kirjoitan. Jokainen elää sen lapsuutensa ja nuoruutensa sen mukaan,miten itse haluaa. Tosin järkeä pitää käyttää,ettei menetä rajojaan.

Mä synnyin 13.2.1995 ja siihen aikaan ei ollut teknologia edennyt niin pitkälle mitä nykyään. Ei mun äiti räpsässyt musta kuvaa ja laittanut facebookiin "tyttö tuli!". Kameralla musta kyllä otettiin kuvia,varmaan joku ikivanha pokkari. En muista mun vauva-ajoista mitään ja kukapa nyt muistaisi,mutta vanhemmiltani olen kysellyt paljon lapsuudestani ja millainen lapsi heidän mielestään olen ollut. Äitini sanoo aina,että olin hyvin rauhallinen,toisin kuin sisareni (hahaa jos luet tämän),olin kiltti ja jokseenkin ulospäinsuuntautunut. Olen aina ollut isän tyttö ja taidan olla vieläkin


Noh,muistan jotenkin sen päivän,kun muutimme Halssista pois Enäjärvelle. Autossa heilutin vanhalle kodille näkemiin. Hyvästi lapsuudenkoti ja tervetuloa uusi koti. Odotin innolla uutta taloamme ja siitä,millaisen huoneen saan. Olin tuolloin 6-vuotias.


Lapsuus oli mukavaa aikaa (7-12v),ei silloin ollut mitään älypuhelimia,ja jos oli,niitä oli vain "rikkailla bisnesmiehillä" jotka ajelivat Bentle-autoilla.
Kouluun menin joko pyörällä,kävellen tai naapurin kyydissä. Muistan kun aina keväisin isä laittoi jättitrampoliinin "tramppis" kokoon ja menin koulun jälkeen tekemään siihen läksyjä kavereitten kanssa. 

Leluja meillä oli vaikka kuinka paljon. Pehmoleluja,barbi&bratz-nukkeja,legoja ja monia muita mitä mä nyt en tässä tietenkään muista.
Tein kuvakollaasin leluista,millä oon leikkinyt ja muistan ne vieläkin!

Nää kaikki oli aivan ihania leluja,naapurinplikan kanssa aina leikittiin bratz-nukeilla,sitten noilla nukeilla tossa alapuolella (en muista nimeä,sanokaa joku jos muistatte) ja pikkuponit! Matopeli puhelimessa oli aivan koukuttava,mutta sitä pelattiin vain harvoin. Puhelimia koulussa ei paljon käytetty,se oli kiellettyä ainakin meillä. Musiikkia kyllä kuunneltiin puhelimesta välitunnilla,ja kaikilla "cooleilla tyypeillä" oli simpukkapuhelin. Mullakin oli 5lk vaaleanpunainen simpukkapuhelin,mikä oli siskoni vanha. 
Tuon värityssetin minäkin omistin ja harmitti kun ne värit kulu ajan mittaa pois. Sitten käytettiin väriliituja ja vesivärejä. Mä ja mun lapsuudenystävä kirjoiteltiin meillä aina toisillemme kirjeitä,sitten avattiin ja luettiin. Kirjoitin myös paljon päiväkirjoja,harmittaa kun en enää löydä niitä,ovat varmaan joutaneet roskiin. Siellä oli paljon päivänkuulumisia,tekemisiä,ihastuksia ja vihanpurkauksia :-D



1. Mää muista,ku asuttii viel lapsuudenkodis,ja mää ja isä mentii meidä pihaa telttaretkelle. Ostettii kaupast limsaa ja sipsiä,iskä kerto tarinoita omasta lapsuudestaan ja välillä leikittiin. Äiti tuli sitten aamuisin herättämään meidät :')
2. Mulla on vieläkin näitä kasetteja ja taitaa olla vielä kunnon putkitelkkari meidän yläkerrassa. Se oli aina vaivalloista kelata taaksepäin,jos kasetti oli lopussa tai halusi nähdä jonkun kohdan uudestaan. Nykyaikana se on vaan niin helppoa! 
3. Koulussa välitunnilla me leikittiin aina twist-narulla. Ei saanut osua naruun,tai tippui pois. Luokan notkeimmat vetivät aina kunnon esityksen pihalla,kaikki tuli tyyliin katsomaan et kattokaa ny kuinka notkee toi o :-D 

Dodii,tässähän tää o. Mitäs piditte? Millast su lapsuudes oli? 


4 kommenttia:

  1. APUA niin nostalgista lukea tätä postausta! :D Ihan samoilla leluilla oon itsekkin leikkinyt ja trampalla saatettiin kaverin kans hyppiä monta tuntia putkeen. Mulle tais tulla joku karvislehti tai koululainen(ei muista) ja siellä oli niitä kirjekaveripalstoja. Lähettelin ihan sikana kaikille kirjeitä. :D Tosi kiva postaus, tykkään! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aaa unohdin ihan ton koululainen-lehden! :-D
      Ja kiitos =)

      Poista
  2. Toi miten sinä olet saanut tämän blogin taustan näyttämään yhdeltä kokonaisuudelta. että ton sivupalkki ei ole erikseen että nämä on yhdessä ja olen yrittänyt mutta ei onnistu millään. :)

    VastaaPoista

Risut ja ruusut ovat tervetulleita. Muistetaan kuitenkin asiallinen kommentointi.