Mikä mättää?

Vai mättääkö mikään. Blogi on ollut hiljaisuuden peittämä, suoraan sanoen ei ole kiinnostanut kirjoittaa enkä oo mitään inspistä (taaskaan) löytänyt joten miksi kirjoittaa pakolla? Kuulumisien suhteen mulle kuuluu erittäin hyvää, helmikuun alussa mulla on kuntsari ja heti sen jälkeen soittelen sossuni ja omahoitajani kanssa T-kotiin ja kysellään josko siellä olisi vapaana harjoitteluasunto! En mä silti vielä hehkuta, enkä odota liikoja koska mun tapauksessa aina kaikki menee päin v*ttua. Jep, oon ikuinen pessimisti. 

No mitä mä sitten oon tehnyt tässä parin kuukauden ajan? Viettänyt aikaa rakkaani kanssa, hän on viihdyttävä ja olen purkanut kaiken ärtymyksen ja vihan häneen. Hän kyllä ymmärtää. Ja nyt puhun pleikkaristani, mulla ei ole ainakaan nyt mitään mielenkiintoa seurusteluun, tykkään olla sinkku ja mennä miten haluan. Oon lukenut paljon erilaisia perheblogeja, vai miksi niitä nyt sanotaan. Kertovat äitiydestään, arjen haasteista ja kullanmuruistaan. Maaliskuussa meidän sukuun syntyy pieni tytöntyllerö, mitä mä tulen hemmottelemaan ihan piloille! 

Facebook on jotenkin muuttunut. Ei siis kirjaimellisesti, vaan henkisesti. Yhteydenotto on nykyään jotenkin vaivalloista, ei huvittaisi tuon kännykän kanssa räplätä fb chatissa. Jaa miksei? Koska jumalauta mulle tulee ainakin kymmenenmiljoonaa kirjoitusvirhettä jos kirjoitan pelkän moin!? Ja ai hemmetti kun yritän kirjoittaa kokonaista lausetta, siinäpä vasta sitä on. Mun puhelimen näyttö on siis liian pieni, mutta tokkopa nyt uutta menen ostamaan. Ja millä rahalla? Kuulostan varmaan tosi vaivaantuneelta tai kiukkuiselta, mutta en todellisuudessa ole. Oon vaan vähän väsynyt ja verensokerit on (yllätys!!) koholla. Oi milloin ja miten ja koska nuo aamunkoittoilmiöt loppuu? Loppuuko ikinä? Se on rasittavinta herätä korkeisiin sokereihin. Okei, no tiedän kyllä syynkin. Söin aamuyöstä pari palaa suklaata, en nyt tietenkään ottanut huomioon pistää ateriainsuliinia koska muutenkin mun sokerit aamuyöstä pongahtaa alas, joten ajattelin että nämä suklaapalat korjaisi sen asian. Väärässä olin, ei siis ikinä enää aamuyö syömisiä!

Kuvia teille rakkaat palleroiseni:

Porukat toi Espanjasta kisuille kaulapannat, Sakusta en saanut räpsättyä kuvaa mutta tässä neitini upea kaulapanta! Tosin hän ei tykännyt, joten otettiin pois.

Uusivuosi meni rauhallisesti, syötiin isän kanssa äiteen tekemää perunasalaattia, minun tekemää tonnikalasalaattia, nakkeja, patonkia ja sipsejä. Katseltiin raketteja ja räpsein kuvia. 

Porukat oli ennen joulua Espanjassa, ruokin itseäni kanapastalla. Ja mä olin kyllä ylpeä itsestäni, niin kermaista ja hyväää! Kerrankin onnistui.

Torttuja leivoin myös.

Eka joulunvietto Raumalla siskon&P:n luona. Mukava joulu olikin, hyvää ruokaa, kivoja lahjoja ja tunnelma. Katseltiin jouluohjelmia, juteltiin ja vedettiin ruokaöverit. 

SEMMOSTA.