Kun sä tuut kotiin, sulla on hypot ja pitäisi saada nopeasti RUOKAA. Koko kroppa tärisee, heität takkisi lattialle, yrität saada kengät pois huonolla menestyksellä mutta kappas ne ei lähde. Noh, mennään kengät jalassa sitten! Jees, nyt ollaan jääkaapilla. Ei, ensin mittaat sokerit mitä ne näyttää (tämä unohtuu multa liiankin usein, koska nälkänälkänälkänälkä). Juu, hypoissa ollaan mutta onneksi on ruokaa ihan lähettyvillä, koska kävin kaupassa. Äkkiä tuoremehua suuhun ja vaikka suoraan purkista, what everrrrrr ja sitten ruisleipää, kinkkua, juustoa, jogurttia, ei hemmetti hilloakin on, nojaa otan tosta vielä banaanin, hei jes muistin että mulla on se pulla vielä kaapissa, maitoa maitoa maitoa, lisää leipää, lisää hilloa. Ja monen minuutin päästä oot joko lattialla tai pöydän ääressä ja tuijotat tyhjyyteen samalla, kun "syöt". Se ei ole syömistä, vaan "ruoalla taiteilemista", suupielet on ihan hillossa, maitolasikin on kaatunut tässä välissä, jaahas nyt on sitten tuo mehupurkkikin tyhjennetty.. Ei, söinkö sen pullan jo?! Mitähän nyt sokerit mahtaa olla, mitä kello on.. Pikkuhiljaa alkaa näkö selveentyä (onks toi edes sana?) ja tärinä loppuu. On kulunut jo 15min ja huomaat, että pöytäsi ui maidossa, leikkeleet ja juustot on ympäri pöytää ja kappas, oot heittänyt sun jogurttipurkin lattialle. Saamarin syvä huokaus.
Tätä kutsutaan hypoöveriksi.
Voi että! Tää on kyllä niin tuttua! Matalalla verensokerilla ei voi tehdä mitään ennenkuin saa ruokaa - paljon ruokaa! :D
VastaaPoista