Kohti parempaa huomista

Miksi ihmiset ei ymmärrä,että pienikin väärä sana tai lause voi saada ihmisen ajattelemaan itsemurhaa,varsinkin jos on erityisen altis niille ajatuksille. Oon ollut kiusattu mun koko ikäni ja sen takia mun itsetunto on ihan pohjalla. Vihaan itseäni,vihaan kaikkea itsessäni,en tule koskaan pitämään itsestäni. Mun on vaikea lähteä edes mihinkään,koska kuulen kuinka musta kuiskitaan ja kaikki nauraa mulle. En viihdy enää ihmisten seurassa,olen mieluummin yksin. Taas tuli jälkiä lisää,oon ansainnut ne koska oon niin kuvottava. Elämä on kaunista,mutta mä näen pelkkään pimeyttä ja harmaata. On asioita,mistä tuun hyvälle tuulelle mutta kaikki se ilo ja hymy,mitä musta lähtee,niin on pelkkää tekonaurua ja hymyä. 

En tiedä edes mitä kirjoittaisin,kai mulla pian tää kontrolli menee ja oon taas osastolla. Monet mun läheiset ihmettelee,miksi en puhu kenellekkään jos mulla on paha olla. Miksi jutella pahasta olosta kun se ei ketään kiinnosta. Kun kysytään,mitä mulle kuuluu niin sama vastaus,hyvin menee. Kyllä mä hyvin voinkin,ei siinä mitään :) 

Kun ihminen kuolee,hänestä vasta välitetään silloin. Ihminen ei kuole itsemurhaan,vaan väsymykseen. 

Tää menee vaan hurjemmaksi,kun luen keskustelupalstoilta,että miten itsemurhan voisi tehdä kivuttomasti ja ilman,että kehosta ei jäisi mitään jäljelle. Rankkaa tekstiä,mutta samalla helpottavaa.